VANHANAJAN VIHERKASVIT TRENDAAVAT SISUSTUKSESSA
Ikkunalaudoilta ei kovin usein enää leviä tuoksupelargonin sitruunainen tuoksu, kuten entisaikojen kuisteilta, mutta mummolasta tuttuja kasviklassikoita käytetään yhä monin tavoin ammattimaisessa vihersisustamisessa. Koska vanhanajan viherkasvit ja niillä sisustaminen on nyt yksi vallalla oleva trendi ja Runebergin päivä lähestyy, on mukava luoda katsaus siihen millaisia kasveja Runebergin kodissa oli. Tiesitkö nimittäin, että J.L Runebergin vaimo Fredrika oli innokas viherkasvienhoitaja? Hänen viherkasvikokoelmansa oli aikanaan vertaansa vailla ja Runebergin kotimuseossa Porvoossa on yhä nähtävillä Fredrikan vaalimien huonekasvien jälkeläisiä.
Lähdetään siis matkalle Runebergin aikaan. Nykyviherpeukalo voi poimia niksin jos toisenkin vanhankansan kasvienhoidosta itselleen.
VIHERKASVIEN HOITO ENNEN JA NYT
Helppohoitoiset viherkasvit, kuten jättipeikonlehti, anopinkieli, rahapuu, tuonenkielo, huonekuusi, rohtoaloe, kumipuu, köynnösvehka, lohikäärmepuu, araliat, jukka, ja monet palmut, ovat kaikki perinteisiä vanhanajan viherkasveja, joita Runebergien ja heidän aikalaistensa kodeista löytyi.
Vanhoissa taloissa olosuhteet olivat monille kasveille erinomaiset. Viherkasvit sijoitettiin valoisille ikkunalaudoille ja puulämmitteisissä taloissa lämpötilan laskiessa talviaikaan kasvit saivat kaipaamansa talvilevon. Monissa taloissa oli jopa erillisiä viileitä huoneita, joihin viherkasvit saattoi viedä talveksi. Esimerkiksi vanhanajan viherkasvi, morsiusmyrtti saattoi kasvaa talvilevon saadessaan jopa pikkupuuksi.
Jo 1800-luvun puolessa välissä ymmärrettiin, että kasveilla on erilaisia tarpeita riippuen siitä mistä päin maailmaa ja minkälaisesta ilmastosta ne ovat alkujaan peräisin. Hyvä viherkasvien hoito perustuu nykyisinkin tämän lähtökohdan huomioimiseen. Kasvit valitaan erilaisiin valo-olosuhteisiin sen mukaan, mikä niiden luontainen valontarve on.
Runebergin aikakaudella kasvien hoito oli hyvin luonnonläheistä. Parhaimman kasteluveden uskottiin olevan sade-, järvi- tai jokivettä. Vaikkei vettä enää seisoteta paria päivää, kuten Fredrikan kirjahyllystä löytynyt hoito-opas aikansa kasviharrastajia neuvoi, kastelee viherkasvihoitaja nykyisinkin kasveja huoneenlämpöisellä vedellä.
1800-luvulla kasvualusta valmistettiin viherkasveille itse. Pohjana käytettiin hyvin kompostoitunutta lehti- tai ruohoturvemultaa, johon saatettiin sekoittaa hiekkaa, savea ja tiilenmurskaa. Kasvualusta lannoitettiin kompostoidulla lehmän- tai hevosenlannalla. On hämmästyttävää, että jo 1800-luvulla ymmärrettiin, että puuhiili sitoo ja luovuttaa kosteutta ja helpottaa näin kastelua. Nykyisinkin ammattimaisessa viherkasvienhoidossa olisi mahdollista parantaa kasvien viihtymistä lisäämällä biohiiltä ruukkuun istutusvaiheessa, vaikka jostain syystä tämä vanhanajan erinomainen hoitokeino on harvalla käytössä.
Entisaikojen kasveja lisättiin yleisesti pistokkaista tai siemenistä. Ne neuvottiin tukemaan ja muotoilemaan nuorina taimina ydinmännystä valmistetuilla vihreäksi maalatuilla kepeillä ja niinellä tai villalangalla.
Nykyisin enää harva kantaa viherkasveja kesäisin ulos, mutta entisaikaan se oli tavanomaista. Silloin arvostettiin nimenomaan viherkasvien upeaa kukintaa. Uskon tiettyjen kasvien kohdalla ulosviemisen todella aikaansaavan upean kasvun. Koskaan ei ole oma peritty amatsoninliljani tehnyt yhtä montaa kukkavanaa kuin sinä talvena, jolloin olin edellisenä kesänä unohtanut ruukun ulos pensaan juurelle ja nostanut sen sisään vasta myöhään syksyllä.
VANHANAJAN HELPPOHOITOISIA VIHERKASVEJA 2020-LUVUN SISUSTAJALLE
Asiakkaiden toiveita kuunnellessani olen usein huomannut, että suunniteltavan vihersisustuksen toivotaan tuovan tunnelmaa vanhoista ajoista, jotakin tuttua ja turvallista. Kaikki vanhanajan viherkasvit eivät kuitenkaan menesty kovin hyvin nykypäivän rakennuksissa hyvästä hoidosta huolimatta. Alla listatut kasvit ovat helppohoitoisia ja toimivat tämän päivän kodeissa ja toimitiloissa, kun valo-olosuhteet otetaan huomioon.
Vanhanajan kasveja, jotka viihtyvät vähäisessä valossa
– Peikonlehti
– Anopinkieli
– Rahapuu
– Tuonenkielo
– Köynnösvehka
– Lohikäärmepuu
– Varjomuratti
– Pensaspalmu
Vanhanajan kasveja, jotka tarvitsevat paljon tai kohtalaisesti valoa:
– Taatelipalmu
– Jukka
– Rohtoaloe
– Kumipuu
– Joulukaktus
– Lehtikaktus
Jos olet jo hankkinut trendikkään peikonlehden, löydät tietoa sen hoidosta viime talvella kirjoitetusta blogijulkaisustamme, lue tästä.
– Tiina, Vihersisustus Hetken ”mullantuoksuinen” yrittäjä, jonka omia lempikasveja ovat mummoilta perityt kiinanruusu ja amatsoninlilja
PS. Tule mukaan vihersisustamista rakastavaan yhteisöömme. Upeita kasvikuvia, kasvienhoitovinkkejä ja kuulumisiamme voit seurata Instagramissa ja Facebook-sivuillamme.
